Juokse juokse rakas lapsi

Maanantaina olin koulussa neljään asti, minkä jälkeen ajattelin olevani täysin puhki. Jotenkin sitä silti raahautui lenkille koiran kanssa mukavaan iltaan. Suunnitelmissa oli taas hiihtää läheiseen saareen, mutta suunnitelmat voivat muuttua - niin kävi tällä kertaa. Kunkku ei ollut kovinkaan innokas juoksemaan eteenpäin vaan tassutteli alun jälkeen takanani. Veljeni jätettyä omat sukseni ja sauvani kouluun, jouduin myös käyttämään niin pitkiä sauvoja, että olin niillä vähällä osua takana kulkevaan koiraan tämän tästä. 

Pysähdyimme Kunkun kanssa hetkeksi ottamaan kuvia, minkä jälkeen matkaa oli tarkoitus jatkaa. Kun kuvia oli jonkun aikaa räpsitty ja Kunkku oli katsellut ohitse kauempana kulkevia ihmisiä, huomasin melkoisen sumun nousevan. Siinä sumussa en kokenut järkeväksi lähteä kauemmas rannasta vaan suunta käännettiin kohti rantaa ja kotia. 

Loppumatka kiidettiin melkoisella vauhdilla ja huurteen peittämä koirakin taisi jo kaivata kotiin, minkä kiskomisesta ja hurjasta pinkomisesta saattoi päätellä. 

 Eilen kävimme pitkästä aikaa ihan tavallisella kävelylenkillä näiden uudempien kokeilujen sijaan. Kunkku tuntui nauttivan välillä hiljaisemmasta vauhdista, kun muutamana päivänä on tullut paineltua ihan kunnolla. Ja tänään lenkki oli huomattavasti pienempi, mikä korjaantuupi huomenna pidemmällä lenkillä - mikäli suinkin ehdin koulureissulta Tampereelta suht' hyvissä ajoissa takaisin (tai saan jonkun muun viemään Kunkun kävelylle).

Tuleva Saksan matkani lähestyy ja taas kuvailun lisääntyessä olen innostunut pohtimaan uudemman kerran laajemman putken hankkimista kameraani. Olen kovasti katsellut uudehkoa Sigman 35 mm:stä, mutta lähemmäs kesääkin on sen verran menoja, että täytyy nyt miettiä vielä. Ei tuokaan mikään halpa kapistus ole, mutta olisi kyllä varmasti hintansa väärtti..

Hiihtolenkki järvellä

Eilisen kotiutumisen jälkeen vedin hiihtokamppeet päälleni, vaihdoin nahkaisen hihnan fleksiin ja suuntasin kera Kunkun ja suksien tuon pienen alamäen verran rantaan. Tähtäimessä meillä oli n. kahden kilometrin päässä oleva Iissalon saari, jonne latua pitkin pääsi oikeinkin hyvin. Menomatkan Kunkku kulki perässäni hieman kummissaan suksista ja huitovista sauvoista. Lähempänä saarta nuotion ja makkaran tuoksu taisi tunkea houkuttelevana herran sieraimiin, sillä pian se jo juoksi edelläni täyttä häkää, kiskoi hulluna ja toivoi kai pääsevänsä osaksi herkuttelua. Meillä ei kuitenkaan ollut makkaroita mukana, eikä liiemmin ylimääräistä aikaakaan . 

Lenkin jälkeen ehdin ladata parit kuvat koneelle silmällä pitäen sitä, että saatan nyt näpytellä blogitekstin Ipodilla. Hitaampaahan tällä on kirjoittaa, mutta koko teksti jää helposti kirjoittamatta, jos ei tartu heti toimeksi.

Koulu jatkuu taas ensi viikolla, mikä tarkoittaa arjen aikataulujen palaamista. Toivon kuitenkin, että päivien pidentyessä ehdin Kunkun kanssa lähteä uudemmin hiihtoretkelle tai vähintäänkin kävelemään jäälle aurattua kävelytietä. 

Tässä nyt vietellään viikonloppu hieman eri tahoilla, kun Kunkku jäi äidin kanssa löhöämään ja me olemme nyt isällä. :)

Tampersterin reissu

Eilisen päivän lähtö venyi lopulta lähemmäs kymmentä, kun äiti totesi meidän ehtivän ihan mukavasti silloinkin. Ennen lähtöä Kunkku sai ruokansa (nappuloita, kananmunaa ja koiranmakkaraa) ja tyypillisen aamulenkin. Ja kuten äiti ennusti ajoissahan sitä lopulta perillä oltiinkin. Matka sujui Kunkun osalta vuoroin kunkin sylissä joko makoillen tai maisemia tiiraillen. Kiskokabinetin kohdalla poika pääsi verryttelemään jalkojaan ja taas hypättiin autoon jatkamaan matkaa. Nokialla pysähdyimme Citymarkettiin ja muut suuntasivat kulkunsa Arnorldsiin, mistä myös koiravahdille tuotiin palkkio.

Kun pakolliset asiat saatiin hoidettua pääsimme viimein perille mummulle. Tavaroiden löydettyä paikkansa jostakin asunnossa ja pikaisten tavaroiden tarkistuksen sekä äidin juoman kahvikupposen jälkeen Kunkku sai jäädä mummun hoidettavaksi. Muu lössi sen sijaan ahtautui jälleen autoon ja suuntasi kulkunsa Nokian Edeniin rentoutumaan kauan odotetulle ja suunnitellulle kylpyläreissulle. Ja mukavastihan se aika kului polskutellen, saunoen, jutellen, nauraen ja jäähilejuomia hörppien - vaikka niiden loppu äklömakeudessaan taisikin jo olla "liian hyvää".

Kunkulle hoitoon jääminen oli kova paikka ja raukka stressasi sen nelisen tuntia, mikä poissa oltiin. Kahden mummun kanssa ei voinut lähteä lenkille, vaan koko ajan oli varmisteltava, josko perhe tulisi sieltä takaisin. Lopulta takaisin käännyttäessä vauhtia oli riittänyt. Myöhemmin lenkki sujui kuitenkin hyvin mummun siskon liittyessä koirineen joukkoon. Vatsakin pojalla oli mennyt siihen malliin sekaisin, että pääsi tutustumaan myös mummun suihkuun.

Perheen palatessa kylpyläreissulta vastaanottamassa oli iloinen naama ja hurjasti vispaava kroppa, jota häntä vei. Voi sitä onnen määrää, mikä naamasta kuvastui herran huomatessa ovesta tulevan tuttuakin tutumpia ihmisiä.
Hetken rentoutumisen jälkeen suuntasimme naapuritaloon katsomaan jo aikaisemmin tavattuja mummun siskon koiria, joiden kotiin Kunkku nyt pääsi tutustumaan. Kahvittelun ohessa kuulumisia vaihdeltiin ja samalla Kunkku sai penkoa lelulaatikkoa, josta löytyi jos minkälaista palloa ja vinkua. Vinkuva lehmäpehmo taisi kuitenkin ylittää jopa laatikosta löytyvän lössöpallon erinomaisuudessaan.

Mummulle paluun jälkeen suunnattiin vielä iltalenkille ja sen jälkeen Duudsonien katselun jälkeen kellahdettiin väsyneinä (mutta varsin onnellisina) nukkumaan makuuhuoneeseen pedatulle siskonpedille. Yön aikana Kunkku oli kuulemma käynyt herättämässä mummun pusuttelullaan, että taisi mummunkin kanssa olla ihan kivaa - huoli perheestä vain on suuri, kun toiset poistuvat silmistä.

Aamulla ruoka maittoi mukavasti ja iltalenkkikin sujui varsin mutkattomasti, kun kävelyintoakin löytyi selvästi enemmän. Vielä illalla Kunkku olisi ollut valmis kääntymään nopeasti takaisin ja selän taakse katselu oli usein toistuva tapahtuma.  Nyt siitä ei ollut tietoakaan ja vauhtia löytyi kiitettävästi. Lenkin jälkeen olikin sitten aika rentoutua ja seurailla tapahtumien kulkua, sekä napsia muutamia kuvia mummun hienoa tapettia vasten. Täytyyhän tällaiset mahdollisuudet käyttää, kun tausta löytyy näppärästi!

Nyt odottelemme kalakeiton valmistumista liedellä, minkä jälkeen täytyy varmaankin ruveta suunnittelemaan paluuta koti-Säkylään. Edessähän on n. puolentoista tunnin ajomatka. Loppuun vielä kuva Kunkusta ja mummun luota valikoituneesta suosikkilelusta, smurffista.

Uusi alku

Joskus sitä tarvitsee aloituksen puhtaalta pöydältä. Kunkun blogista on tullut silmissäni tunkkainen ja tylsä, päivittämätön sivusto, jolla ei tapahdu mitään. Inspiraatio kirjoittamiseen on mennyt, kun olen useampaan otteeseen yrittänyt - joskin turhaan - muuntaa ulkoasua mieleisenpään suuntaan. Näin hiihtolomalla päätin napata itseäni niskasta kiinni ja uudistaa koko helahoidon kertaheitolla. Nyt vain toivotaan, että inspiraatio kirjoittamiseen ja päivittelyyn kestää.

Hiihtoloman aikana Kunkun kanssa on heitelty varmasti vähintään sata kertaa pinkkiä vinkupalloa, rämmitty lumikasassa ja ulkoiltu oikein olan takaa. Kunkku on päässyt olemaan huomattavasti enemmän irti - joskin järven jäällä reviiri laajeni turhankin isoksi ja paluumatka taittui lähinnä remmissä. Hienosti se silti menee siihen nähden, mitä vielä vuosi sitten. En silti hyppinyt riemusta herran pinkoessa päätä pahkaa ensin parin koiran luokse ja sen jälkeen täysillä monen sadan metrin päähän pilkkijän auton perään..

Eilen Kunkulla oli suihkupäivä ja pesun jälkeen napero yllätti kyllä täydellisesti - se makasi sohvalla harjattavana, kellahti kyljelleen/selälleen ja meinasi nukahtaa niille sijoilleen. Eihän tässä kaikkien koirien kohdalla olisikaan mitään kummallista, mutta normaalisti harjaaminen on melkoista tahtojen taistelua (siitäkin huolimatta, että sitä ollaan pienestä pitäen harjoiteltu). Myös kynnet tuli leikattua tällä kertaa melko vähin riuhtomisin, joten tämän päiväinen rentoutuminen oli sopiva palkkio kaikesta "kärsimyksestä".

Huomenna pakkaamme yhdeksän aikaan aamulla koiran ja kamppeet autoon ja suuntaamme yhdessä Tampereelle. Luvassa on kylpylöintiä ja yökyläilyä mummun luona. Mahdollisesti päästään tapaamaan myös mummun siskon "serkkukoiria". Loppuun vielä pari kuvaa tämän päiväiseltä lenkiltä. Eiköhän se tästä lähde! :)