Miten meillä nyt sitten syödään?

Heinäkuussa pohdin kovasti, mitä Vauhti-Raksulta tilattaisiin, mutta en koskaan palannut tämän asian pariin blogissa. Vauhti-Raksulta tilattiin tuolloin mm. naudan, sian ja hevosen palalihaa,, broilerin kauloja, lohi-, kalkkuna-, lammas- ja sikanautapötköjä, kanan sydämiä, naudan luita ja sian rintarustoja. Vieläkin jonkin verran tavaraa löytyy (erityisesti kymmenen kilon satsista broiskun kauloja on vielä reippaasti yli puolet jäljellä. Nyt uudemmassa tilauksessa (jonka tosiaankin kävin äidin kanssa noutamassa pysäkiltä eilen, tiistaina) oli hyvä satsi naudan ja sian palalihaa, joitakin lihamixejä, kanan sydämiä ja erilaisia lihapötköjä täydentämään tuota meidän varastoa, joka jo alkoi hupenemaan. Lisäksi taisin tilailla rustoluita lisää, ne kun ovat maistuneet Hetalle hyvin.

Meillähän on nyt tosiaankin se tilanne, että sekaruokinta jatkuu ainoastaan tämän nuoremman tapauksen kohdalla, koska Kunkun vatsa ei yksinkertaisesti kestä. Sille on ollut todella vaikea löytää sopivaa ruokaa ja itse asiassa sattumankaupalla kokeiltiin Hetan Brit Caren pentusapuskaa ja se on tähän mennessä ainoa, joka ei ole saanut herran vatsaa sekaisin. Näin ollen pysytellään nyt suosilla siinä, lisäillään vähän öljyä ja kananmunaa (noita luita saa halutessaan rouskutella, mutta ei niistä suuremmin kyllä välitä), mutta myös alkuun hyvin sopineet broiskun kaulat jätetään suosilla pois.

Hetalle sekaruokinta on sopinut hyvin ja tyttö tykkää kyllä hirmupaljon. Kalan suhteen hiukan nirsoillaan, mutta sekin uppoaa kananmunaan sekoitettuna. Heppa taas on osoittautunut todelliseksi herkuksi, samoin broiskun sydämet - heppaa vaan sai Vauhti-Raksulta ainakin tällä hetkellä enää 10 kilon pakkauksessa, millä en nyt halua täyttää koko pakastinta (meille kun alun perin luvattiin vain pakastimen päätylokero - nyt täynnä jo kaksi pahvilaatikkoa sen lisäksi).

Naapureilla muuten varmasti on hauskaa, jos näkevät, miten heilun kirveen kanssa pihalla pilkkomassa lihoja. ;)

Syksy tuli (ja meni?)

Heräilyä pienestä horroksesta taas. Saimme aikaisemmin haasteen, johon vastaaminen on toistaiseksi jäässä (puolessa välissä varmaankin tällä hetkellä kirjoittelussa), mutta päätinpä nyt välissä kirjoittaa hieman kuulumisia ja kertoilla, millaista vaihetta tällä hetkellä eletään. 

Kokemäen mätsärin jälkeen ollaan hiljennytty tauolle julkisista esiintymisistä ja harjoiteltu ahkerasti hampujen tarkistamista ym. Hampaiden kyylääminen ja suupielien nostaminen ei ehkä enää olekaan ihan hirveä juttu - valitettavasti vieraiden kanssa tätä ei olla päästy treenaamaan. Itselläni olisi myös kova hinku päästä osallistumaan jollekin arkitottelevaisuus- ja näyttelykurssille, mutta ilman autoa ja alaikäisenä on paha suunnata täältä kotikunnasta mihinkään, edes lähimpiin paikkoihin. Täytynee nyt kuitenkin yrittää kysellä kimppakyytien perään ja selata vaihtoehtoja - äiti tuskin innostuu meille kuskiksi, vaikka tällaistakin voisin hienovaraisesti kysyä. ;)

Heta aloitti myös juoksut näin reilun 7kk:n ikäisenä ja meillä on Kunkun leikkaamisesta huolimatta ollut melkoinen meno, kun herra on esittänyt olevansa varsin kiinnostunut. Heta itse on ottanut melko lunkisti ja ei suuremmin tunnu olevan esim. sekaisin, väsynyt ja ehkä hieman närrimpi vastaantulijoiden suhteen.

Yhdessä on nyt tehty mukavia lenkkejä myös n. 3km:n päässä olevaan metsään ja yhteismatkaa on tarpomalla tullut seitsemän kilsan tienoille. Täytyy sanoa, että omakin mieli lepää, kun huomaa, että enää ei tarvitse koko ajan olla huutelemassa lapsukaisia takaisin vaan voi luottaa siihen, etteivät ne nyt ihan heti katoa mihinkään. Kunkun kanssa saa melkein olla enemmän varuillaan kuin Hetan - mutta tästä voin syyttää itseäni, kun olin sen pentuaikoina kovin arka pitämään irti. Heta sen sijaan on alusta asti saanut olla todella paljon vapaana, vaikka parin karkaamisyrityksen jälkeen pysyikin kuukauden päivät kokonaan kiinni.

Metsässä tarpoessa on tullut taas huomattua, miten paljon paremmin nukkuu ja jaksaa, kun on kunnolla päässyt kauemmas autojen metelistä ja hälinästä. Saa rauhassa talsia useamman tunnin, hymyillä koirien nautinnollisille ilmeille ja antaumukselliselle kirmaamiselle pitkin metsäpolkuja, sille, miten ne toisinaan pysähtyvät tarkistamaan, olenko vielä tulossa. On mulla vaan kaksi ihanaa nappulaa! ♥

Torstaina meillä on edessä Hetan hampaidenpoisto, sillä tuplakulmurit eivät ole ottaneet lähteäkseen (kaikki neljä kulmahammasta tuplana!). Tästä tulossa varmasti myöhemmin lisää.