Hyvää syntymäpäivää!

Huhhuh! Siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen edes miettinyt kirjoittamista blogiin. Jollain tavalla koko touhu on vain tökkinyt. Nyt on kuitenkin jonkinlainen etappi saavutettu ja tänä sateisena helatorstaiaamuna meidän poika täytti hurjat 2 vuotta. Täytyy sanoa, että aika on ihan oikeasti mennyt älytöntä vauhtia, vastahan me haettiin sellainen pieni nappisilmä kotiin ja nyt se on jo tuollainen "iso poika". 

Ulkona tosiaan satelee ja sen vuoksi synttärikuva otettiinkin sisällä. Ihan kauheasti ei olisi voinut kiinnostaa... onhan se paljon kivempi pötköttää tuossa sohvatyynyllä. Ehkäpä tänään saadaan vielä otettua jotain parempaakin kuvaa. 

Tuo poika ei muuten innostu sateesta sitten yhtään. Aamulenkki tehtiin todella lyhyenä kun toinen vaan laahustaa vieressä ja luimistelee korviaan - ja ensimmäisestä mahdollisesta kohdasta käännyttiin sitten suosiolla kotiin, kun herra itse kiristi vauhtia ja näytti, että nyt ei enää kävellä. Että sellainen hienohelma meillä - kuralla tosin ei ole mitään väliä...

Kilisee, kilisee kulkunen... ja raketit lentää?

Hupa-hupaa!

Tällä kertaa meiltä ei mitään kummempia. Kunkku oli rokotuksessa viime lauantaina. Tajuttiin yhtäkkiä äidin kanssa, että pitäisi rokotukset taas uusia (ja että edellisistä on jo niin kauan), joten menivät hieman yli. Nyt on siis kaksi viikkoa tarkoitus pitää poikaa hieman erillään, että on rokotuksista hyötyä. Tessiä mennään moikkaamaan siis seuraavan kerran luultavasti 31. päivä tätä kuuta. 

Ei meillä kummempia. Kuun alussa tuli kuvailtua Kunkun "taiturointia", joten tässä nyt hupailuvideo tännekin. On se vaan niin erinomainen tapaus. Videota on kyllä naurettu moneen otteeseen, mutta eipä me mitään tosikoita ton treenaamisen suhteen ollakaan. ;)

Tässä tajusin senkin, että vaihtuihan meillä otsikkokuva. Itse olen jo kaivannut hieman rauhallisempaa, joten uusista kuvista löytyi tällainen mukava tapaus, josta lähdettiin työstämään. 

Mummu on kaveri ja metsässä voi tallustaa

Tänään aamulla haettiin Kunkku äidin luota ja suunnattiin grillille odottamaan muuta porukkaa, joka kokoontui nopeasti: Paula ja Kielo-sheltti olivat paikalla jo valmiiksi, käppänät Liisa ja Jaakko saapuivat Emilian kanssa suhteellisen pian myös. Sitten vaan kaupan kautta kohti mummua. Hiekkateitä oli varsin mukava kulkea ja koirat saivat olla vapaina. Kunkku ja Tessi tottelivat kummatkin hyvin, joten matkan teko oli oikein mukavaa. (:

Mummulla saatiin täyttää vatsoja sämpylöillä ja limpuilla, minkä jälkeen suunnattiin kulku takaisin iskälle lättytaikinaa tekemään. Kahden litran taikinassa riitti paistamista, mutta ihan kiitettävästi tuokin sujui. Ja harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!

Myös ihania kuvia tuli otettua, joten postauksen loppu siunattakoon niille. :)

Turha pölötys osa I

Tänään kotiin kannettiin canon EF 50mm f1.8 objektiivi, joten piti heti päästä sisätiloissa kokeilemaan. Ja mikä sen parempi kohde kuin koira, josta en ole koskaan saanut laadullisesti edes lähes kelpuutettavaa kuvaa. Tämäkään ei ole täydellinen, mutta tyytyväinen pimeässä tilassa otettuun kuvaan kyllä olen. Tausta sumentuu ihanasti ja olen kyllä rakastunut. Kunkkukin poseeraa kivasti! : D

Tämä bloggaus meni nyt hieman aiheen vierestä (oikeastaan aika paljonkin), mutta viikonlopulle on suunnitelmissa pientä telttaretkeä ja päästään näkemään Tessi-bernikin pitkästä aikaa. On vaan ikävästi TET-työpäivä puoli viidestä n. kahdeksaan perjantaina, että täytyy katsoa tuota lähtöä uudemman kerran.

Syksyn viettoa

 

 

 

Eväsretkeä metsässä ei voita mikään.. vai voittaako?

Tänään oli kyllä mukava päivä. Kahdentoista maissa lähdettiin grillille, missä odoteltiin tovi muun porukan saapumista. Mukana oli reppu täynnä eväitä ja kamera tietysti myös. Ensimmäisenä seuraan liittyi Kielo-sheltti ja vain hetkeä myöhemmin Liisa-käppänä ja uusi tuttavuutemme Rokkis-sheltti. Täytyy sanoa, että oli shelteillä kokoeroa!

Kylältä kauppareissun jälkeen peltoteille päästyämme koirat päästettiin irti ja saivat toteuttaa ihan sitä ominta luontoaan kirmaillen vapaina pitkin maita ja mantua. Tosin melkoisen valvotusti kyllä, mutta kuitenkin. Retkipaikalle pääsimme mukavasti ja siellä vaan picnik pystyyn. Koirat saivat vapaasti tallustaa metsässä ja erityisesti urokset kuljeskelivatkin hieman kauempana, vaikka Kunkku olisi kyllä halunnut viettää aikaa lähinnä sylissä makoillen. 

Ennen kotimatkaa yritimme myös saada koirat yhteiskuvaan ja ihme kyllä lopputulos on mitä loistavin (etenkin kun huomioi miten kuvanoton kanssa taisteltiin ja miten paljon harmaita hiuksia se meille kaksijalkaisille tuotti): kolme neljästä katsoo kameraan ja kaikki ovat nätisti paikallaan!

Kunkun vapaanaolo kehittyy koko ajan hurjasti ja tänäänkin oleiltiin ihan vapaana myös kotipihassa. Olen ylpeä pojasta! ♥