Aurinkoisen päivän palloleikit

Ruudun takana näpyttelevän kaksijalkaisen Berliininmatka lähestyy hurjaa vauhtia ja jännitys alkaa jo kohota. Itselleni tällainen matkailu ei tosiaankaan ole tuttua tai rutiininomaista vaan itse asiassa hyvin kaukana siitä. Olen käynyt viimeksi Tallinnassa useampi vuosi sitten ja sitä ennen piipahtamassa Ruotsissa ja Tanskassa. Lentänyt olen n. vuoden ikäisenä. Kyseistä reissua on kuitenkin odotettu huimasti ja silmissä kiiluvat jo "spagettiaissit". Saa nähdä, uskaltaako sitä loppuen lopuksi käyttää tuota saksankieltä..

Mutta nyt takaisin tähän päivään. Ilma on ollut oikein keväinen ja auringoon paisteessa pelailimme Kunkun kanssa myös jalkapallolla. Pihalla vapaanaolo sujui mallikkaasti ja luoksetulokin toimi kiitettävästi. Risa, punainen jalkapallo oli ehdottomasti suosikki, vaikka tarjolla oli myös ehjempi vaihtoehto. Parempi ehkä näin kaikkien kannalta, eipähän tarvitse ehjää paloa piilottaa minnekään. :)

Kevät on tuonut mukanaan paitsi värit maailmaan myös uudenlaisen innon kuvailla enemmän. Ainaisten valkoisten kuvien jälkeen tuntuu ihmeelliseltä päästä näkemään värien loistetta otoksissa. Kesää ja kukkasia odotellessa... 

Ps. Viimeinen kuva toimi mielestäni ehdottomasti mustavakoisena ja sen kanssa tuli vähän leikittyäkin. On se vaan niin höppänä ilmeilijäpoika. ;)

Ruokapulinaa

Olen tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, että Kunkun ruoan voisi muuttaa johonkin toiseen. Alkuun meillä syötiin varsin pitkään Royal Caninin nappulaa, mutta se vaihtui hetkeksi Bento Kronenin ruokaan. En ole tuosta sen kummemmin innostunut, joten muita merkkejä on yhä tutkittu "sillä silmällä". Jotain kautta sitten silmään osui merkki Canagan, joka vaikutti varsin hyvältä. Pienen pohtimisen jälkeen tilasin äidin kanssa 2 kg pussin lohinappulaa, joka tänään haettiin Matkahuollolta. Kunkun ensireaktio oli ainakin varsin positiivinen ja kipon tyhjennyttyä ruokaa vaadittiin jopa lisää melkoisella vimmalla. Hetalle tullaan alkuun syöttämään kasvattajan mukaan antamaa pentusapuskaa ja kasvaessa sitten siirrytään tähän samaan.

En ole aikaisemmin puhunut meidän ruokailujutuista mitään, joten ajattelin nyt korjata tilanteen. Mitään kovin hienoa syömistä meillä ei harrasteta, mutta ei mussuteta pelkkää nappulaakaan. Nappulan joukkoon tungetaan vaihtelevasti lihaseoksia, raejuustoa, öljyä, kananmunaa (kypsä/raaka), jauhelihaa, lohta ymv. mitä pakkaseen ja kaappiin on varattu. Nyt olen lukenut jonkin verran myös raakaruokinnasta, jota kokeilisin varsin mielelläni. Tällä hetkellä tietoa ja mahdollisuutta ei ole täysin siirtyä noidattamaan tätä ruokavaliota, joten meillä on meneillään jonkinasteinen sekaruokinta.

Tässä viimeaikoina olen alkanut totuttaa Kunkkua raakojen luiden syömiseen ja pakkasesta löytyy naudan rustoluita mukava määrä. Oli varmasti hieno näky, kun heiluin vasaran kanssa ja pilkoin liian isoja paloja pienemmälle koiralle sopivampaan kokoon.. Joka tapauksessa nämä tuntuvat jo parin kerran jälkeen maistuvan. Meidän lähelle on mahdollista tilata Vauhti-Raksulta pakasteita, mutta toimitus on huonosti. Näin ollen odottelemme loman alkua, jotta pääsemme myös noutamaan sen, mitä haluamme. Suunnitelmissa on mm. Broiskun siipien/kaulojen hankinta..

Tällaista tällä erää.

Metsälenkki ystävän kanssa ja pikkuisia kääröjä

Seuraavan asiapitoiseman tekstin kirjoittaminen viivästyi, mutta meillä on nyt tapahtunut jonkinverran sellaista, mistä kirjoittaa ihan kuulumisiakin (hyvä jo senkin takia, että blogi ei täysin hiljene). Perjantaina suuntasimme pidemmälle lenkille Eenokin metsään. Kahdestaan emme olisi ehkä viettäneet yhtä pitkää aikaa sellaisella innolla samoilemassa ja paiskomassa palloa milloin mihinkin suuntaan, mutta hyvässä seurassa aika kuluu ja kaikilla on rutkasti hauskempaa. Näimme pitkästä aikaa parasta ystävääni ja Kielo -shelttiä ja kuulumisia vaihdellessa ja käppäillessä oli varsin mukava viettää useampi tunti.

Matkan varrelta löytyi myös silta. Ei erityisen suuri, vain matalan ojan ylittävä. Pallon perässä kaksikko syöksyi sillan yli vaivattomasti ja empimättä, mutta takaisin tullessa meinasi paniikki iskeä. Kaipa luulivat raukkaparat sillan ilmestyneen siihen ihan tyhjästä. Yhteistyöllä, kylki kylkeä vasten ja toiseen turvautuen kaksikon kuitenkin onnistui ylittää tuo niin kovin vaarallinen este. (Kuva alempana.)

Kunkku on tässä taas kevään myötä päässyt olemaan enemmän vapaana. Talvella se toki sai kirmata jokusen kerran järvenjäällä ja syöksyä ylös-alas suurta lumikasaa luistelukentän vieressä (tietenkin pallon houkuttamana..). Nyt meille ovat kuitenkin auenneet jälleen metsä- ja peltotiet, vapaanaoloa ollaankin päästy treenailemaan ihan mukavasti taas. Kivasti se onkin palautunut herran mieleen ja kehitystä aikaisempaan on jo huomattavavissa, kun luoksetulokin tehoaa ainakin suurimman osan ajasta. Välillä toki huomaa huutelevansa kuuroille korville, mutta silloin tuo yleensä koheltaa jotain omaansa innosta puhkuen ja säheltäen.

Kun perjantai-iltapäivä siunattiin Kunkun kanssa ulkoilulle, sai se lauantaina jäädä veljieni kanssa kotiin. Minä hankin fonectalta varmistusajo-ohjeet mukaan ja pakkasin myös kameran kera 50mm:n ja lisäsalaman matkaan. Sen jälkeen suuntasimme äidin kanssa kohti Poria. Samaisen matkan toteutimme kahdesti n. kolme vuotta sitten heinäkuussa, kun kävimme katsomassa Kunkkua. Tällä kertaa matka sujui suuremmitta ongelmitta ja olimme paikalla jo varttia ennen sovittua yhtätoista.

Sisällä meitä odotti kaksi suloistakin suloisempaa möyrijää, viisiviikkoiset mittelspitzin alut. Kirjava poika ja oranssi tyttönen, joista jälkimmäinen muuttaa tänne Säkylään Kunkun "pikkusiskoksi" toukokuun alkupuolella, Saksan matkani jälkeen. Helatorstaihin mennessä täällä elelläänkin sitten jo hieman erilaista elämää. 

Viralliselta nimeltään tyttö tulee olemaan Kastanjan Hermione ja kutsumanimeltään Heta. :)