Hei nyt me juhlitaan!

Kunkku  täytti viime perjantaina 3 vuotta (Kunkku 3v-postaus tulossa vielä myöhemmin, se työstön alla) ja senkin kunniaksi käytiin juoksemassa kaukalossa ja myös kokeilemassa kahlaamista rannassa. Iloiseksi yllätyksesi Kunkku tuli jo varsin reippaasti veteen omasta tahdostaan, kun nameja vielä sai palkaksi. Mikään vesipeto tuo ei ole ollut koskaan, enkä sitä odotakaan, mutta tänä kesänä tuskin tarvitsee kauheasti tapella veteen menosta - se on kyllä mukava, sillä viilennyt on ollut toivottavaa edellisinäkin kesinä.

Myös Heta kävi kokeilemassa kahlaamista ja naksuttelusta toki seurasi aina palkkaa. Vatsakarvat saatiin kasteltua, mutta sen jälkeen Kunkun kahluuta oli mukava seurata turvassa rannalla omia jalkoja kuivatellen. Ahkeralla harjoittelulla kuitenkin uskoisin tytönkin tottuvan veteen, koska suuria pelkoja tuo ei osoitellut. Edetään rauhallisesti, kyllä se siitä sitten. Nyt vesi oli sen verran viileääkin, etten yhtään ihmettele, ettei pieni kauaa halunnut vedessä seisoskella.

Viime sunnuntaina kävin isän kanssa katselemassa näyttelymenoa Mynämäen kr:ssä ja siellä otettuja kuvia olen yrittänyt koota tänne. Kuvia on vielä muokkaamattakin ja niitä yritän lisäillä parhaani mukaan. Kyseisestä näyttelystä tuli myös hankittua oranssihtava nahkahihna ja näyttelyhihna Hetalle, muuten mitään järkevää ostettavaa ei oikein ollutkaan. Kivaa kuitenkin oli ja nyt on löydetty jonkinlainen kipinä myös siihen, että näyttelyjuttuja harjoitellaan lapsen kanssa.

Seisomista ollaan nyt alettu treenailla niin, että ensin tehtiin malttiharjoituksia: Nami nyrkissä ja kun jättää rauhaan ja ottaa kontaktia, käsi aukeaa. Lisäksi ollaan edetty siihen, että välillä tuo osaa olla jo niin, että käsi on auki ja namia ei edes yritetä - naksautuksesta namin saa sitten ottaa. Ihan mukavasti lähtenyt käyntiin ja ekoja hölmöjä yrityksiäni ennen malttiharjoituksia ei voi kuin katsoa nauraen, kun vertaa näihin neljä jalkaa lähes joka kuvassa maassa -kuviin. On se vaan jotenkin niin näppärän oloinen pakkaus.

Äidin kanssa oli puhetta, että voitaisiin ottaa tavoitteeksi päästä Sastamalan pentunäyttelyyn 17. elokuuta, kun tyttö on silloin 5kk 3vk ja pääsee näin osallistumaan pienempiin. Mitään suuria odotuksia ei vielä ole ja itse koitos tulee olemaan ensimmäinen myös itselleni, joten ihan kokeilumielessä lähdetään liikkeelle hakemaan kokemusta ja katsotaan sitten, mihin rahkeet riittää. Ei sitä niin  vakavasti kannata ottaa. ;)

Suunnilleen tältä seisonta näyttää siis tällä hetkellä. Ja koska itselläni ei ole kokemusta, neuvot ja muut ovat ehdottomasti tärkeitä. Niitä siis saa antaa, kunhan ei meitä ihan maahan lyttäisi. Aloittelijoita tässä kuitenkin ollaan. :)

Kamera ei ole nyt päässyt kauheasti laulamaan, koska koeviikko. Tässä siis syy siihen, miksi kuvina nyt vain nuo Hetan seisontakuvat. Tarkoitus on kuitenkin kaivaa esille taas inspiraatio kuvaamiseen. Viimeistään sitten kesäloman alkaessa, mutta toivottavasti jo huomenna.

Jahtausleikkejä ja tapaus punkki

Perjantaina tosiaankin suuntasimme jääkiekkokaukalolle, joka näin jäiden sulettua vapautuu yleisempään käyttöön ja soveltuu näin ollen myös meille turvalliseksi juoksupaikaksi. Aivan aluksi Kunkku odotteli pitkään, että etkös varmasti heitä palloa, mutta lopulta kaksikko innostui juoksemaan oikein kunnolla. Välillä pysähdyttiin hetkeksi huokaisemaan tai opettelemaan kaivuuhommia (Kunkku asiallisesti makasi vieressä seuraamassa pikkusiskon touhuja ja näytti välillä mallia) ja sitten oltiin taas valmiita pinkomaan peräkkäin pitkin kenttää.

Kirmauksen tuoksinassa onnistuin jopa saamaan muutaman kivan otoksen, joissa meno ja meininki välittyvät edes jollakin tasolla myös niille, jotka eivät paikalla olleet leikkiä seuraamassa. Mukava kyllä huomata, miten paljon Hetasta on jo nyt seuraa Kunkulle. Tänään aamullakin jouduin kantamaan herraa alkumatkan aamulenkillä, kun ei poika muuten uskonut, että nyt oikeasti mennään ilman pikkusiskoa..

Lauantaina suunasimme Pirkkalaan tutustumaan Tepa -labradorinnoutajaa, jonka Kunkku on jo aiemminkin nähnyt. Herra ei toiseen juuri huomiota kiinnittänyt vaan keskittyi pinkomaan ympäri pihaa ja merkkailemaan kaikki löytämänsä puut ja risut. Hetan mielestä iso koira oli pelottava jättiläinen, mutta siitä huolimatta sen verran kiinnostava, että lähelle oli salavihkaa ujuttauduttava silloin tällöin. Myös vesikupille juomaan uskaltautuminen vaati sisukkuutta.

Automatka sujui kuitenkin varsin hyvin ja melkein koko matkan Heta nukkui pehmoisessa kopassaan, jonka se on ottanut omaksi paikakseen oikein hyvin - yötkin kuluvat pääasiassa sinne käpertyneenä. Ongelmia ei siis matkustelussa ole toisin kuin Kunkun kanssa, joka vaatii pidemmän ajan ennen kuin kykenee rauhoittumaan aloilleen. Senkin matkustelu on jo edistynyt ja nyt yritetäänkin kovasti pyrkiä siihen, ettei poika enää matkaisi automatkoja sylissä vaan omalla penkillään tai tulevaisuudessa mahdollisesti jopa takana, mikäli Hetakin sinne siirretään.

Sunnuntain äitienpäivän aamuna löysin Hetaa silitellessäni ikävän löydön neidin toisesta kainalosta. Paniikki meinasi iskeä päälle kun itse olen sen verran fobinen erinäisiä eliöitä kohtaan, mutta pienen tutkiskelun jälkeen kyettiin kuitenkin toteamaan, että punkkihan se nyt on. Omin voimin ei vierailijaa saatu irrotettua, joten lähdettiin soittelemaan tutuille ja sen jälkeen vierailemaankin punkinpoistoreissulla kahdessakin eri paikassa. Ensimmäisessä ei saatu punkkia irti ja toisessa se oli ilmeisesti pujottautunut itsekseen pois. Nyt on sitten seurailtu tilannetta ja ihan hyvältä tuo jälkikin näyttää, vaikka ärtyikin aika pahasti.

Nyt on sitten ensimmäisen kerran koettu omakohtaisesti punkki omalla koiralla, aikaisemmin kun on tältä vältytty. Toivottavasti näitä ei enää kohdata. :)

Naskalihampaita ja rakkautta

Saksan matka sujui hyvin ja kamera oli sen aikana ahkerassa käytössä. Kuvia kertyi muistikortille n. 700 ja niiden muokkausta en ole vielä edes aloittanut. Ehkäpä jossain kohtaa herättelen inspiraatiota, että saan kuvat jakoonkin matkaseuralaisille. Tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin jo tiukasti muualla, sillä maanantain kotiutumisen ja tiistain koulupäivän jälkeen suuntasin äidin kanssa Poriin hakemaan tänään 9 viikkoa täyttävää nappulaa kotiin. 

Matka sujui hyvin ja pysähdyksenkin aikana tyttö vain tassutteli reippaasti ympäriinsä ja katseli alempana ohi vilistävien rekkojen ja autojen menoa sen kummemmin reagoimatta. Kotona se oli iloisesti tutkimassa paikkoja, leikkimässä ja ensimmäinen yökin sujui vallan mainiosti. Heräsin puoli kahden maissa levottomuuteen ja käväisin pissattamassa pennun, minkä jälkeen heräsin seuraavan kerran viiden jäljestä. Muina öinä ei olekaan tarvinnut ennen kuutta herätä ja yön aikanakaan tyttö ei ole hätiään sisälle tehnyt. Koulupäiväni aikana on muutamat tarpeet tehty paperille, mutta muuten ne tehdään jo pihalle. 

Täytyy sanoa, että Heta on kyllä melkoinen tapaus. Tyttö on todella rohkea ja heti ensimmäisenä iltana se oli kovasti leikkimässä Kunkun kanssa, vaikka herra ei vielä näyttänyt kovinkaan suurta vihreää valoa rääpäleelle. Poika on kuitenkin ottanut Hetan oikein mainiosti vastaan ja tänään nähtiin jo ensimmäiset kunnon leikit, toivottavasti sama meininki jatkuu illemmalla, kun suunnataan aidatulle alueelle peuhaamaan. 

Alkuun varsin kiltti ja hiljainen tyttö on tänään jo ilmoitellut itsestään kimakalla äänellä ja epämääräisellä urinalla ja myös naskalihampaat ovat tulleet tutuiksi kaikille kaksijalkaisille. Kiltin ja hiljaisen tyttösen sisältä alkaa kuoriutua melkoinen riiviö ja energiaa riittää kyllä vaikka muille jakaa - siitäkin huolimatta, että tyttö nukkuu huomattavasti enemmän ja useammin kuin Kunkku pienenä.

Postaus on tällä kertaa varsin täynnä Hetaa, mutta ensi kerralla luvassa enemmän kuulumisia kumankin suunnalta. Yllä olevat kuvat ovat parhaan ystäväni kuvaamia, kun oma kyky ei riitä olemaan samaan aikaan kameran edessä ja takana. Loppuun vielä yksi kuva, jonka myötä tervehdys kaikille! Täällä jatketaan kasvua ja elämän koulua ja huomenna suunnataan Tampereen suuntaan. :)