Saksan matka sujui hyvin ja kamera oli sen aikana ahkerassa käytössä. Kuvia kertyi muistikortille n. 700 ja niiden muokkausta en ole vielä edes aloittanut. Ehkäpä jossain kohtaa herättelen inspiraatiota, että saan kuvat jakoonkin matkaseuralaisille. Tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin jo tiukasti muualla, sillä maanantain kotiutumisen ja tiistain koulupäivän jälkeen suuntasin äidin kanssa Poriin hakemaan tänään 9 viikkoa täyttävää nappulaa kotiin.
Matka sujui hyvin ja pysähdyksenkin aikana tyttö vain tassutteli reippaasti ympäriinsä ja katseli alempana ohi vilistävien rekkojen ja autojen menoa sen kummemmin reagoimatta. Kotona se oli iloisesti tutkimassa paikkoja, leikkimässä ja ensimmäinen yökin sujui vallan mainiosti. Heräsin puoli kahden maissa levottomuuteen ja käväisin pissattamassa pennun, minkä jälkeen heräsin seuraavan kerran viiden jäljestä. Muina öinä ei olekaan tarvinnut ennen kuutta herätä ja yön aikanakaan tyttö ei ole hätiään sisälle tehnyt. Koulupäiväni aikana on muutamat tarpeet tehty paperille, mutta muuten ne tehdään jo pihalle.
Täytyy sanoa, että Heta on kyllä melkoinen tapaus. Tyttö on todella rohkea ja heti ensimmäisenä iltana se oli kovasti leikkimässä Kunkun kanssa, vaikka herra ei vielä näyttänyt kovinkaan suurta vihreää valoa rääpäleelle. Poika on kuitenkin ottanut Hetan oikein mainiosti vastaan ja tänään nähtiin jo ensimmäiset kunnon leikit, toivottavasti sama meininki jatkuu illemmalla, kun suunnataan aidatulle alueelle peuhaamaan.
Alkuun varsin kiltti ja hiljainen tyttö on tänään jo ilmoitellut itsestään kimakalla äänellä ja epämääräisellä urinalla ja myös naskalihampaat ovat tulleet tutuiksi kaikille kaksijalkaisille. Kiltin ja hiljaisen tyttösen sisältä alkaa kuoriutua melkoinen riiviö ja energiaa riittää kyllä vaikka muille jakaa - siitäkin huolimatta, että tyttö nukkuu huomattavasti enemmän ja useammin kuin Kunkku pienenä.
Postaus on tällä kertaa varsin täynnä Hetaa, mutta ensi kerralla luvassa enemmän kuulumisia kumankin suunnalta. Yllä olevat kuvat ovat parhaan ystäväni kuvaamia, kun oma kyky ei riitä olemaan samaan aikaan kameran edessä ja takana. Loppuun vielä yksi kuva, jonka myötä tervehdys kaikille! Täällä jatketaan kasvua ja elämän koulua ja huomenna suunnataan Tampereen suuntaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti